Pulla on pahaa ja tytöt...

Mul on taas sellainen olo, ettei halua, ettei jaksa, ettenkän enään pysty. Tää blogi alkaa ottaa ihan tosiaan voimille, joidenkin tyhmät kommentit, se että mun kuvia taas menee jossain galleriassa ja ihan kaikkea muutakin.
Tää tuntuu taas hetkellisesti pakko pullalta vaikka samalla tykkään tästä, enkä voisi ikinä lopettaa.

Koko elämäni aikana olen huomannut miten ilkeitä tytöt osaa olla vaikka se ei oiskaan totta mitä ne sanoo.
Tytöt haluaa vaan että toiset tuntee olonsa huonoksi ja se tuo niille iloa, muakin tässä on haukuttu lihavaksi, huoraksi ja ylipainoiseksi. Ja sitten "en kestä kritiikkiä".
Oikeesti... näkisitte välillä ne kommentit.
Blogin pitäminen ei oo sen arvoista, mitä se tekee mun yöunille tai itsetunnolle, mutta mun on aina pakko jatkaa, koska mä vaan halua. En ees haluu pitää tästä lomaa, koska veikkaan etten enään palaisi takaisin.

Mä oon nykyään tosi iloinen ihminen ja hymyilen välillä päivät pitkät, sitten mä joudun tulla käymään täällä. Hrrr, mä vihaan sitä tunnetta. Mä vihaan myös monia ihmisiä jotka kommentoi tänne ilkeitä, en ees niitä ihmisiä vaan että mitä niiden päässä liikkuu ja eikö oikeasti toisilla ole parempaa tekemistä?
Mietin välillä onko niillä ihan oikeita kavereita, minkälainen itseluottamus, rakkautta? Tiedättehän, mua vaan käy tosi sääliks välillä, vaikka se tyhmältä kuulostaakïn.


Kyllä mä tässä postauksia teen, mutta älkää ihmeitä odotelko. Mä ihan nautin viikonlopusta rakkaani kanssa, kun mä kävin täällä pari kertaa ja heti kaikki oli much better.