Alku

Ajattelin tässä pitää tälläsen pienen avautumisen tähän teille, ihan huvin vuoksi ja siksi että on vähän tylsää täällä mun huoneessa klo. 23.43

Aloin selailla hetki sitten mun blogiani, ihan vanhoja postauksia, alusta asti. Mä en oo ikinä ymmärtäny miten paljon mä olen muuttunut tässä puolentoista vuoden aikana, ei pelkästää ulkonäkö, mutta minä itse.

Mulla oli mustat hiukset, joihin kuulu aina hirvee blondi tyvikasvu, sekä pidennykset jotka eivät olleet edes oikeaa hiusta. Kulmat tein kajaalilla ja en tiennyt vielä omaa tyyliäni. Oli jakkuja (jota nykyään rakastan), tuulitakkeja, lenkkareita, bootseja, niittejä ja pitsiä. Kaikki meni vähän sekasin enkä osannut aina päättää.

Se oli myös sitä aikaa että meni vähän muiden mukana, jos joku osti jotain niin piti itsekkin ostaa. No ei tietenkään aina, mutta halusi jotenkin kuulua vaatteiden avulla johonkin. Mutta onneksi sekin meni nopeasti multa ohi.

Mä oon aina ollu blondi ja mä haluan pysyä blondina. Kun värjäsin tummat, niin tuntu että halusin olla joku muu, yritin peittää sillä itseni. Kaikki tapahtu niin nopeasti ja mä halusin muutosta.

Kun aloitin bloggaamisen 2008 vuoden halloweenina, niin siihen oli kaksi hyvää syytä. 1. Mä halusin jakaa mun ajatuksia ja ideoita muille ihmisilli, kertoa mun vaatteista ja ottaa kuvia. 2. Olin silloin todella yksinäinen, ei ollut paljonkaan tekemistä tai puuhaa, niin sainhan jonkun syyn tehdä tätä.

 Silloin alkoi mulla 10 luokka, vaikka keskiarvo oli perus 7,2 niin en tiennyt mitä haluaisin. Lähdin yläasteelta ja siitähän elämä meni päälaelleen, puhuttiin kavereiden kanssa että pidetään aina yhteyttä, mutta ei. Kaikki lopettivat yhteyden pidon ja mä olin ainut joka niille  textaili, kukaan ei hiveesti halunnu tavata ja jos tavattiin, niin tavattiin niin harvoin, että se ei ollut muuta kun kiusallista.

Mä luovutin muutamien kuukausien jälkeen ja jätin kavereille hyvästit. Sillä hetkellä mulla ei oikeesti ollu yhtään kaveri kaveria.

Oli koulussa aina ne 2 tyttöä joiden kanssa oli ja oli hauskaa, mutta ei ne ollu sen tyyppisiä että oisin oikeesti voinut olla niiden kanssa joka päivä. Mun elämä pyöri paljon ihan vaatteiden, ruuan ja kavereiden ympärillä, niille oli enemmän tärkeää juominen, hengaaminen yläasteen pihoilla ja.. niin.

En mä sitä sen syvällisemmin sitä ajatellu, mulla on aina ollu vaan pari hyvää kaveria, mutta oli se outoa kun niitä olikin nolla.

Päiviä kului ja aloin hengailla enemmän seurakunnan porukan kanssa, siellä mä tutustuinkin mukaviin ihmisiin ja aloin taas elämään. Sain pari hyvää kaveria ja tekemistä. Myös sen ansiosta tapasin Samulin helmikuussa ja alettiin seurustella 24.2.09, me ollaan nyt seurusteltu tässä 13kk ja mä en osaa edes kuvailla miten onnellinen siitä olen. Mä vielä muistan kun kirjaimellisesti rukoilin 2009 vuoden alussa muutosta elämään, Samppa on ollu kun siunaus mulle ja sain elämääni oikean tarkoituksen, nyt päivät ei pyöriny pelkästään vaatteiden ja koneen ympärillä. Eihän mulla muuta silloin ollutkaan oikein.

Onneksi pääsin lopulta myös kampaamo kouluun, oon tavannu siellä niin ihania ihmisiä, samankaltaisia kun minä. Paikka jonne kuulun, ihanaa löytää vihdoin sellainen.

Voin kertoa ihan rehellisesti että mä oon vaan parille ihmiselle kertonut näistä jutuista ja mä joka kerta itken kun näitä mietin. Se miten rankkaa mulla silloin henkisesti oli, miten mä en jaksanut tehdä mitään tai ajatella mitään. Tuntui että mulla ei ollu tarkoitusta, mä vaan olin yksin ja tein postauksia.

Onneksi nytten kaikki on kääntynyt parhain päin ja uskon että monelle on tapahtunut samantapaisesti tilanteessa kuin toisessa.  

Halusin vain sanoa teille että, pahan jälkeen tapahtuu aina jotain hyvää. Öitä kaikille<3